Kotinsa menettäneitä asutettiin eripuolille Suomea

 

 

Niin myös Virroille

Virtolaisessa historiassa, näin jälkeenpäin ajatellen – on Karjalaisuudella ollut suuri merkitys. Nykyinen nuori väestö tuskin kaikki tietää tai on tullut ajatelleeksikaan, että suonissa virtaa ripaus Karjalaisuuden verta – niin paljon Karjalaisia siirtyi evakkona Virtain eri kyliin. Alla näkyvästä kuvasta käy esiin isot muutokset Virtain väkilukuun sodan alettua.

Merkille pantavaa on myös se, että suurin osa talvisotaa (1939) pakoon tulleista evakoista halusi palata ja palasi takaisin kotiseudulleen Karjalaan, kun menetetyt alueet vallattiin takaisin 1941. Rakennustyö oli valtavaa, kun monien kotitalo oli sodassa hävitetty ja elämä aloitettava alusta. Myös viljelykset laitettiin kuntoon, muttei näistä ”nauttimaan” keritty, kun taas oli lähdettävä evakkoon ja jätettävä kotiseutu lopullisesti.

Karjalan seurakuntien lakkauttamisen jälkeen, oli vuonna 1952 Virroille kirjansa muuttaneita evakoita 857 (Vanhan-Ruoveden historia, III:1, Virrat). Valtaosa pitäjän pohjoisten kylien karjalaisista oli Lumivaaralaisia tai Sortavalalaisia. Kolmas suuri ryhmä olivat sitten Valkjärveläiset, jotka asettuivat eteläisimpiin kyliin. Lisäksi paikkakunnalle on myöhemmin muuttanut perheitä, jotka ovat ostaneet itselleen sopivan tilan. Näin minunkin pappani, jonka perhe joutui lähtemään kaksi kertaa, Uukuniemen luovutetulle alueelle jääneestä Ristilahdesta. Sieltä monen muutoksen jälkeen asettuminen Hartolan seudulle ja sitten Virroille.

Väinö Härkönen 2021